Olen yksi niistä ihmisistä jotka tekivät uudenvuodenlupauksia. Minä
lupasin kohottaa rapissutta kuntoani, kuten niin moni muukin tässä
maassa. Olen syksystä asti uskotellut itselleni että tällä kertaa se
oikeasti onnistuu. Se jää nähtäväksi. Alkuun olen kuitenkin jo päässyt.
Olen
22 vuotias, tällä hetkellä painan 61,5kg ja pituutta on 158cm, eli olen
normaalipainon ylärajoilla. Liikuntahistoriani ei ole kovin kummoinen.
Pienenä äiti ja iskä kyyditsivät satujumppiin ja temppukerhoihin.
Ala-asteella harrastin muutaman vuoden rytmistä voimistelua, josta
siirryin joukkuevoimistelun pariin. Kun laitetaan pahimmassa
teini-iässä olevia tyttöjä kilpailemaan joukkuettain toisiaan vastaan
lajissa jossa voittajat valitaan tuomaroinnilla, ei siitä voi seurata
mitään hyvää. Huhhuh. Voin vaan toivoa että nykyään voimistelupiireissä
vallitsee toisenlainen kilpailu- ja joukkuehenki. Huonojen kokemuksieni
takia menetin vuosiksi innostuksen urheiluun. Jonkinasteinen kiinnostus
palasi vasta seitsemäntoistavuotiaana kun olin vaihtarina. Siellä
kasasimme lentopallojoukkueen tytöistä jotka eivät ikinä olleet
pelanneet lentopalloa, eli olimme kaikki samalla lähtöviivalla.
Joukkuehenki oli loistava, ja onnistuneiden treenien jälkeen oli aivan
mielettömän hyvä olo, vaikka kädet olivatkin ensimmäiset kuukaudet
mustelmilla jatkuvasti. Suomeen paluun jälkeen lentopallo sattuneesta
syystä jäi. 158 cm ei ole kovinkaan arvostettu pituus
lentopallopiireissä. Silloin kuvaan astui seinäkiipeily. Sarjakortti
lähimmälle kiipeilyseinälle, ja kerran viikossa parin tunnin sessiot.
Sekin kuitenkin jossain vaiheessa jäi, kun samojen seinien ramppaus
alkoi käymään yksitoikkoiseksi. Kiinnostuksen säilyminen olisi vaatinut
luonnonseinille lähtemistä. Ja lopulta kiipeilykaverikin vaihtoi
paikkakuntaa.
Lähiaikoina olen urheillut enemmän ja vähemmän
säännöllisesti. Ensimmäiset marketlenkkarit ostin noin vuosi sitten.
Silloin lähinnä kävelyä varten. Jossain vaiheessa uskalsin lähteä
lenkkipolulle juoksutarkoituksessa. Ja yllätin itseni aivan täysin.
Sehän oli oikeastaan aika kivaa. Ja sitä ajatusta tässä on jalostettu
eteenpäin.
Viime kesänä kävelin ja pyöräilin työmatkani lähes
päivittäin, loppukesästä kunto olikin jo jonkin verran noussut. Silloin
kävin ensimmäistä kertaa elämässäni pitkällä juoksulenkillä. Oikeat
juoksun harrastajat eivät välttämättä kutsuisi sitä juoksuksi, mutta
minulle se oli sitä. Jaksoin juosta puolentoista tunnin lenkin. Maasto
oli tasaista asfalttia, eikä vauhti ollut päätähuimaava, mutta oli se
kuitenkin aika saavutus. Syksyllä paluu opintojen pariin ja siinä
sivussa tehtyihin pitkiin työpäiviin kaupan kassalla veivät lopulta
kaiken ajan. Ei innostanut viiden tunnin koulupäivän ja sen päälle
tehdyn kuuden tunnin kassavuoron jälkeen enää lähteä lenkille.
Joulun alla innostus lenkkeilyyn taas heräsi. Voi kun vaan olisi
aikaa. Hommasin itselleni kunnolliset lenkkarit ja tuulta pitävät
vetimet. Avokätinen joulupukki toi lahjaksi Polar RS200sd
juoksutietokoneen lenkkikaveriksi (ei se pukki kyllä muuta
tuonutkaan). Ja päätin että kun minulla kevätlukukaudella ei enää ole
töitä, niin on aikaa laittaa kunto uuteen uskoon. Silloin alkaa minun
urheilullisempi elämä. Tarvitsen konkreettisempia tavoitteita kuin
pelkkä epämääräinen 'kunnon parantaminen'. Tarvitsen tavoitteita jotta
jaksan motivoitua jatkamaan lenkkeilyä alkuinnostuksen laannuttua.
Päätin että tämä tyttö juoksee ensi kesänä kympin. Tällä hetkellä
tuntuu että se on vielä kovin kaukainen tavoite. Mutta sitä silmällä
pitäen on jo harjoittelu aloitettu. Olen tämän vuoden puolella ehtinyt
jo käydä viisi kertaa lenkillä. Nyt pitäisi malttaa olla lähtemättä
ihan joka päivä lenkille, jottei tapahdu loppuunpalamista ja
kyllästymistä heti alkuunsa.
On se juoksutietokone sitten
näppärä kaveri. Siihen kuuluu footpad (laite joka solmitaan
kengnnauhoihin kiinni) joka osaa laskea matkaa ja nopeutta. Ja se osaa
laskeskella kaikenlaisia hienoja tietoja lenkistä esim.
pvm kesto keskisyke % matka kulutetut kalorit
2.1. 27min 168 85 (ei mitattu) 282
3.1. 46min 165 83 5,2 463
4.1. 1h15min 149 75 8,4 569
5.1. 55min 141 71 5,5 381
6.1. lepo
7.1. 40min 164 82 4,6 362
Prosenttiosuudet
ovat siis sykkeen osuus maksimisykkeestä. Jotka näissä lenkeissä ovat
aika korkeat. Suhteessa siihen että suurimman osan ajasta olen
kuitenkin kävellyt. Alamäissä vähän juossut jotta syke on pysynyt suht
tasaisena. Paitsi 4. ja 5. päivän lenkeissä jotka olivat puhtaasti
kävelyä.
tiistai, 8. tammikuu 2008
Kommentit